Kovin on vaikeaa näillä taidoilla mutta hiljakseen toivottavasti saan sivuja selkeämmiksi.

Uusi osoite on /http://mikinmurut.blogspot.fi/ ja sieltä tulee jatkossa kirjoitukseni löytymään :)

Helmi voi hyvin, tulee mukana pitkätkin lenkit. Välimatka kasvaa kyllä välillä suureksi mutta johtuu ihan haistelu-innostaan eikä jaksamisesta. Martta yrittää riehuttaa mutta ei vanhus enää innostu. Tarttee saada pentu tänne kun Tiiti on edelleen Noran matkassa. Tii on saanut treenailla hakua, jäljestystä ja tokoa. Ulkona kun tykkää kaikkea tehdä kun ei ole häiriötekijöitä, seiniä, ovia, liukkaita pintoja, lähellä. Oli tullut typylle taas kunnon takapakkia viikonloppuna kun Nora oli reissussa Vantaalla, sen voittekin itse lukea blogistaan. Harmitus on täälläkin suuri :(. http://cheltu.blogspot.fi/2015/05/mita-sitten-kun-koiraa-ahdistaa.html

Kahden viikon päästä on näyttely pitkästä aikaa Tiillä, Nora tulee tänne typyn handlaamaan. Helmikin on ilmoitettu mutta katsotaan nyt otanko matkaan. Karva sillä on kyllä kunnossa. Martta on edelleen ihan tynkäkarvassa. Elokuussa mentäisi sen kanssa näyttelyyn, eiköhän se ole silloin edes jonnin verran taas kasvanut. En ole millekään kurssille ilmoittautunut vielä Martan kanssa, kesä kun tulee ja lomat niin turha vielä aloittaa. Sitten on taas pitkät syksy ja talvi jolloin voi harrastella.

Olen tiedustellut Ruotsista pentua. Edelleen kamala jännitys seuraavan koiran oston suhteen. Entä jos silläkin on alusta-arkuutta, voiko mulla olla niin huono tuuri? Olen jo epätoivoisena miettinyt toista rotua mutta kun en vaihtaakaan haluaisi. Sakemanni kun on ennen aina ollut niin on pieni kaipuu tullut taas rotuun. Josko sitten kun Helmistä joskus aika jättää niin sellaisen ottaisi. Ehkä. Kiva leikitellä ajatuksella :)

Me päästiin gööttien paimennustaipumustestiin, on heinäkuussa Eurassa. Sekä Tiiti että Martta pääsevät katsomaan mitä lehmien kanssa voisi tehdä. Jännä nähdä on taipumusta kummallakaan :)

Nyt valmistautumaan iltalenkkiin koirakavereiden kera :)

Kamera oli vihdoin mukana joten tässä kuvia :

Helmi odotteli makkaraa jota ei tullut. Martalla kävi omasta mielestään parempi tuuri ja löysi jonkun maahan heittämän jämän. Voi mikä vaiva olisikaan joko syödä, polttaa tai heittää se roskikseen..

Helmi ja Martta

Tassuja ei sotketa jos ei ole pakko ;)

Typyt söpistelee, ihanaiset.

Lintutornissa, rappusia ei aristella vaan nopeasti vaan ylösalas eestaas :)

Martta on päässyt pari kertaa mieskavereiden kanssa juoksemaan, ja virtaa piisaa. Harmi etten ole saanut aikaiseksi kantaa kameraa pitkään aikaan mukana, ei ole mitään kuvia laittaa. Pitää yrittää parantaa tapansa.

Pentusuunnitelmat on pyörähtäneet yhden pykälän eteenpäin. Kävin jo ostamassa pentukaukalon, eka hankinta. Mutta se ei ollut se juttu vaan; Uroksen omistaja on näyttänyt Vihertävää valoa mun suunnitelmilleni <3 ! En nimiä vielä tokikaan kerro, se jääköön ajankohtaisempaan aikaan mutta on juur se jota olen kovin toivonutkin jo viime syksystä asti. Ihan huippua!! Asiat voi vielä muuttua mutta sitä en murehdi nyt. Näillä näkymin siis ensi keväänä meille tulee vauvoja <3. Toki olisi hyvä jos olisi jotain näyttöä näistä Martan ainokaisista pennuista mutta eiköhän luonteista tule ainakin jotain kuulemaan,virallisia terveystuloksia kun ei välttämäti ole vielä silloin. Olen ihan täpinöissäni! Kaikkea voi vielä tapahtua mutta nyt vaan kulutetaan aikaa, pidetään kuntoa yllä ja nautitaan valosta. Ja toivotaan että kaikki sujuisi suunnitelmien mukaisesti.

Uroksessa ihastuin luonteeseen kun sen näin, ei rähjännyt muille koirille, ei häslännyt, vaan itsevarman oloisesti oli ja teki mitä siltä haluttiin. Ja onhan se kovin komeakin! :) Siskoaan olen nähnyt myös ja iski kovin muhun myös. Pentua salaa haaveilen siitäkin mutta mutta mutta. Päivä kerrallaan :D

Tää vuosi on ollut jotensakin mahtava mun elämässä. Kasvattajakurssi, pitkäaikainen haaveeni toteutui, kennelnimihakemus on vireillä, kohta mulla on sekin. Vähän muuttui nimi matkalla jota aattelin 20v sitten mutta jos vaan läpi menee niin sopii mulle kun nenä päähän. Martan sijiotussopimus saatiin päätökseen, ihanaa! Ja nyt nää pentusuunnitelmat näyttää kovin hyviltä. Jalat maassa, pää pilvissä. Itse käyn koulua ja kesän aikana on c-kortti lompakossa, sekin haave jo vuosikausia. Näin nää tuppaa haaveet toteutumaan, ei tarvitse kun vähän pinnistellä niiden eteen. Elämä on aikas ihanaa <3

Hyvää Vappua kaikille! :)

Leikkauksesta on nyt viikko ja 2 päivää ja Helmi ei halua lenkille. Maanantaina otin aamulenkille mukaan ja lyyhistyi kesken matkan, ehkä noin kilometrin jälkeen, ja kannoin tytön kotiin. Sen jälkeen en ole uskaltanut omia lähinurkkia pidemmälle. Kun käydään toi parisataa metriä niin Helmi menee suoraan kotona kyljelleen nukkumaan ja on aivan poikki. 

Järjellä kun ajattelee niin onhan tuo herranjestas jo vanha koira, eihän se voikaan parissa yössä toipua noinkin suuresta leikkauksesta. Mutta samalla hiipii takaraivoon ajatus että josko sittenkin, josko siellä onkin jotain muutakin vikaa joka jäi huomaamatta..Tänään pakotin itseni antamaan koiralle aikaa, siis omissa ajatuksissani. Jos vielä viikon päästä on niin poikki ettei jaksa kävellä mihinkään niin huolestun uudemman kerran. Viikko on vaan niin kovin pitkä aika mulle.. :) Ja viikko lisääkin on lyhyt aika, vähän yli 2 viikkoa leikkuusta. Voi kun osaisi vaan olla ja ottaa päivän kerrallaan. 

Helmi nuolee etutassuaan, sitä missä oli piikki kun nukutettiin ja karvat ajeltu. Vähän väliä jyrsii sitä. Olen tutkinut eikä siinä mitään näy eikä tunnu. Olinhan jo lähes varma että sinne on neula katkennut.. Alkaa jo itseäkin naurattamaan nää ajatukset kun niitä kirjaa tänne ylös :D

Leikkaushaava on tosi siisti, iho ei ole yhtään ärtynyt enkä ole joutunut sitä mitenkään hoitamaan. Helmillähän on puku lähes jatkuvasti päällä. Se on tainnut alkaa ärsyttämään koiraa. Kahtena aamuna ollut vedettynä kaula-aukko mahan ympärille. On tainnut siis vetää täällä hylkeenä lattiaa myöden öisin.

Ruoka maistuu erinomaisesti. Ei siis hampaanpoisto ainakaan aiheuta minkäänsortin ongelmaa. Niin on puhtoiset hampaat nyt Hempukalla.

Entäs Martta. Toi on varsinainen Martta-Mainio. Ihana marsupilami. Taas on mun yöunet heikentyneet. Olenhan Martan kouluttanut siihen että kun mun päällä tarpeeksi pomppii ja vinkuu niin tsadaa, mä nousen ylös, päästän sen pihalle ja annan vielä ruokaakin. Mä siis olen aamuisin heräämisherkkä enkä saa enää unta jos koira tarpeeksi mua herättelee. Syyllinen löytyy peilistä, taaskin. 

Martta haluaa Kaiken Huomion. Jos joku muu sitä luulee saavansa niin ehei, Martta tulee häntä huiskien tunkien väliin kertomaan että sekin on olemassa. Miten voi olla noin iloista koiraa kun tuo. Martta ei ikinä ole kelleen vihainen. Jos joku on sille, Martta antaa hetkeksi tilaa tullen taas hetken päästä katsomaan että vieläkö ihan tosissaankaan et musta tykkää. Minähän se sitten ärähdän kyllä jos joku mun pientä kiusaa, puolustus kunnossa ;)

Kävin apteekista hakemassa koirille eforion-öljyä, josko saisi molempien turkit kuntoon. Martalla kun pennut vei/vie karvan niin yritetään tuolla auttaa kasvamaan ja Helmillä on karvanlähtö päällänsä.

Tänään otin teipin leikkaushaavan päältä ja tosi siistin näköinen. Mitään sieltä ei ole valunut. Äsken käytiin eka kertaa pihaa pidemmälllä kävelyllä mutta ei kilometriäkään menty. Saa nyt rauhassa toipua ensin. Lääkkeet olen saanut menemään tosi hyvin, antibioottina meillä on kesium ja särkylääkkeenä nestemäinen meloxolar. Ekat pulitoista vuorokautta sai tramalia josta taisi kyllä pääkin mennä pienellä ihan sekaisin ja se osaltaan vielä pahensi sitä kävelyä ja vinkunaa.

Eilen tuli Martta kotiin <3 Pennut on nyt 8,5vkoa ja raaskin typyn hakea pois. 2 poikaa odotti vielä kotiinlähtöä, ensimmäinen oli aamulla haettu. Voi että kun ihania riiviöitä, niin kovin reippaita! Ruokahalu yhtä valtava kuin emällään kuulemma, eli valtava :D. Ympäriinsä mennä viipelsivät kamalaa kyytiä ja ottivat välillä mittaa toisistaan. Tuollaisen pennun juur minäkin haluan! :)

Martta rynni ovesta innokkaana kotiin, Helmi katseli kummissaan että mikäs se sieltä tuli. Mitään kähinää noilla ei onneksi ollut vaan tuli tänne kuin olisi vaan lenkillä käynyt. Ja Helmi sai tietty pesun Martalta, ihanasti huolehtii vanhemmastaan :)

Eläinlääkäri mittasi kuumeen, tutki anaalit ja tunnusteli koiran. Ja mahaa aristi. Ultrattiin ja kohtu näytti laajentuneelta joten tuomio oli kohtutulehdus. Kysyin kuinka akuutti tilanne päällä ja lääkäri rauhoitteli, sanoi että hyvin voin käyttää tälle päivälle varatun ajan. Soitin vielä liedon eläinlääkärille ja pidensi aikaamme leikkuu-ajaksi.

Aamulla lähti Helmi sitten mukaani töihin odottelemaan aikaa, voiko parempaa työkaveria ollakaan :). Vointi oli edelleen pirteä, en kyllä lähtenyt aamulla lenkittämään vaan käytin vaan pikaisesti tarpeillaan. Aamupäivällä vein koiran sitten leikkuriin, aika oli 10.30. Lääkäri vielä uusinta-ultrasi kohdun ja totesi saman kun eilinenkin, kohdussa ylimääräistä. Helmihän ei vuoda juoksuissa yhtään ja se tässä riskiksi muodostuikin, märkä ei pääse ulos. Lääkäri lähetti mut matkoihini ja sanoi että koira on noudettavissa kello 15.00. Voi kamala että oli pitkä ja stressaava päivä. onnekseni ei mitään liian pahoja työtehtäviä tullut vastaan kun aivot aivan narikassa. Koko ajan vaan pelkäsin että eläinlääkäristä soitetaan.

Iltapäivällä oli Helmi ihan pihalla. Nukuksissa ja kunnon särkylääkkeissä. Mutta hengissä <3 Hyvin jaksoi vielä 12-vuotiaalla sydämellään moisen koitoksen, oma rakas rauta-mummo <3. 

Samalla oli poistettu hammaskivi ja 1 heiluva yläposkihammas. Kehui että hyvässä kunnossa oli suu ja kiveä oli hyvin vähäinen määrä :)

Nyt puoli yhdeksän maissa illalla on Helmi jo hereillä ja suostui äsken käymään jopa pissalla, toivottavasti paranee tästä pian ja saadaan vielä muutama yhteinen vuosi. Kyllä taas huomasi kuinka äärettömän tärkeä tuo koira on kun tajusi että lähtö voi tulla koska vaan. 

Pidän itseäni sellaisena että liiankin pienestä olen eläinlääkärin rivassa kiinni mutta nyt siitä oli kyllä suuri hyöty, onneksi tulee tarkkailtua koiraa ja huomattua kaikki poikkeava käytös.

Nää hinnat vaan jaksaa aina yllättää Vantaalla asumisen jälkeen. Eilinen lääkäri, sisältäen ultran, antibiootit, särkylääkkeet, anaalien tyhjennyksen, 48€ ja tänään leikkuu, hampaaanpoisto ja hammaskiven poisto ultralla 300€.  Voi jo halvaksi sanoa :)

Tiiti on ollut Noran treenattavana nyt reilu 2 viikkoa. Asunnossaan liikkuu jo ihan hyvin. Ovat treenailleet agia ja tokoa pikkulikan kanssa :) Typy toimii hienosti mörköhetkiin asti ja niistä palautuminen vie oman aikansa.  Alusta-arkuushan on nyt tosiaan muuttanut osin myös muotoaan. Enää ei pelkää vain lattioita vaan myös ovia, seiniä, aitoja, riippuen ihan paikasta missä on. Kotonahan on aina mennyt takapihalle reippaasti mutta sisääntulo ollut vaikeampaa ja ovi pitää olla isosti auki että pystyy siitä kulkemaan. Martta ja Helmi kun vaan kuonollaan tökkäävät ja änkeevät sisälle.

Luin koiramme-lehteä ja siinä oli että tulee kaikkien rotujen jalostustarkastus jossa käydään myös luonteenominaisuuksia läpi, gööteillä rotukohtainen tarkki on vain ulkomuotokatselmus. Siinä tulee olemaan myös 2 eri alustaa mihin koiran pitää mennä. Hienoa että luonteenominaisuuksiin tullaan siellä kiinnittämään huomiota! Voi kun meidänkin rodussa kiinnitettäisi enempi huomiota luonteeseen eikä arkoja koiria käytettäisi jalostukseen. Enkä tarkoita vaan alusta-arkuutta vain muitakin muotoja, ääni-arkuus on kaikkea muuta kun harvinainen ominaisuus tämän päivän gööteillä ja kyllä se  koiran kanssa elämistä vaikeuttaa. Eihän se kuitenkaan tarkoita vain laukaukseen reagoimista mitä jotkut luulevat. Ääniä kuuluu joka päivä ja kaikkialla enempi ja vähempi. Jos ongelma ei haittaa juuri itseään kyseisen koiran kanssa niin pentu voi joutua perheeseen jonka toiminta on sellaista että haittaa. Eihän Tiin alusta-arkuuskaan olisi niin haittaavaa jos en koskaan kyläilisi enkä haluaisi mitään harrastaa koiran kanssa. Hienosti typy lenkkeilee lähiympäristössä ja metsissä :). 

Mä sitä ruotsin tuonti-koiraa mietiskelin aiemmin. Nyt alan luopumaan ajatuksesta. enhän mä tiedä mitään sen vanhemmista. Suomen koirista edes jonkinlainen mahdollisuus saada tietoa. 

Tänään lähden illalla Helmin kanssa gööttimiehiä katsomaan, jos tuo vähän liehittelis taas ja nuortuisi silmissä <3

Helmi on nyt vajaan viikon saanut viettää laatu-aikaa ainoana koirana ja voi kun onkin nauttinut. Kukaan ei vie Helmiltä huomiota vaan saa just niin paljon rapsutuksia kun haluaa ja saa näyttää kaikki nuorena oppimansa temput. Oltiin mökillä viikonloppuna ja poika ylpeänä näytti mitä kaikkea tuo osaa ja Helmi niin innoissaan kuoli, kieri ja aivasteli, ihana :). Aivastelusta tulikin mieleeni että ostin milbemax-kuurin koirille kun Helmi kerran ryysti ilmaa, jep, oon hätähousu;). Ei sitten oireet pahentuneet lääkityksen aikana kertaakaan eikä ole siis toista kertaa edes moista tehnyt joten tuskin oli nenäpunkkia. Mutta tulipa hoidettua kevään madotus samalla.

Helmi ja valtava pokaali :)

Martta on vielä mammalomalla muutaman viikon. Sanoin kasvattajalle että pitää tyttöä siellä just niin kauan kun tahtoo ja katsoo pentujen emää tarvitsevan, meillä on loppuelämä aikaa yhdessä. Kävin pentusia katsomassa kun olivat 3,5 viikkoisia. Ihania komeita pieniä! Toivottavasti niistä kuuluu vielä myöhemmin, jos emäänsä, ja isäänsä, tulevat niin luonteiden pitäisi olla tosi hyvät. Mä olen alkanut pyörittelemään göötti-uroksia mielessäni, tutkinut jalostusnettiä ja tutkinut kasvattajien sivuja. Mistäs mä löytäisin Martalle upean miehen?! Haluan että luonteesta löytyy faktaa siitä että on toimiva ja hyväluonteinen eli olisi mh-kuvattu tai luonnetestattu. Tai tuttu että olen itse luonteensa nähnyt. Terveyden pitää olla hyvä ja lonkka-indeksin mahdollisimman korkea. Silmät tietty terveet mieluusti suurella osalla sukuakin. Ulkonkö sellainen että göötiksi hyvin tunnistaa ja keskikokoinen. Hännällä ei ole väliä, kaikki häy, Martta kun pitkähäntäinen niin saa yhdistää kaikilla hännillä. Ensi talvena olen meinannut tytön astuttaa niin että pennut toivon mukaan syntyisivät alkukeväästä. Töissäkin jo ilmoitin että pidän kesälomia silloin 2 viikkoa. Että kyllä, kovin olen miettinyt :D Ja sieltä sitten toiveissa narttu joka jäisi kotiin :). Toivottavasti ei kovin isoa pentuetta tekisi, mä olen pulassa jos en löydä hyviä koteja ja jätänkin kaikki kotiin ;)

Tiiti lähti taas Noraa ja Danskua ilostuttamaan :) Mulla on reissuja tiedossa ja Tiin kanssa kyläily on niin hankalaa että tää oli koiran kannalta paras ratkaisu. Käytiin parkettikodissa kylässä pari  viikkoa sitten eikä ollut taas helppoa. Jotenkuten liikkuu jo siellä kun melko tuttu paikka mutta keittiön laminaatti sai pakokauhun aikaiseksi. Olin sitten julma tai en niin kun koirille laitoin ruokaa, pelkkää lihaa joka suurta herkkua, niin nostin Tiin keittiöön kupin eteen kun ei voinut itse sinne kävellä. Niin lukkoon meni ettei tutisevin jaloin kyennyt edes syömään :( On se mulle rankkaa katsoa niin kuinka rankkaa se onkaan koiralle. Tii ei anna kiinni jos ollaan menossa paikkaan joka sitä jännittää ja kun mökillä olin viime viikonlopun niin olisi ollut kovin vaikeaa koiran siellä olla. 

Agilitykurssi loppui myös Tiin reissuunlähdön myötä. Oli vetäjä mun kanssa samaa mieltä että ei ole Tiin laji pelon takia. Edelliskerralla sain Tiin nauttimaan pöydälläolosta, seuraavalla kerralla pöytä oli vaihtanut paikkaa ja olikin äärimmäisen pelottava. Jos  este on seinän lähellä, sille ei voi mennä, kuten ei myöskään aidan lähellä tai betonilattian lähellä. Ja agilityssä kuitenkin esteet on aina eri paikoissa. Viimeksi oli putki ihan Tiin juttu, pitkänkin putken läpi juoksi tosi lujaa. Edelliskerrallahan en koiraa kunnolla putkeen saanut.

Tuntuu että pelot eivät ole Tiillä yhtään hälvenneet vaan niitä on tullut jopa lisää, aiemmin ei seinustat olleet muistaakseni yhtään pahoja. Noh, päivä kerrallaan. Onneksi suurimman osan ajasta Tii on ihana, reipas ja iloinen ja erittäin rakastettava <3

Tässä vielä kuvat mun tapaamisesta Martan ja pentujen kanssa :)

Marttahan ei tehnyt elettäkään että olisi mukaani lähtenyt kun kävin, meni pentuhuoneen ovelle ja katsoi vaan että "menehän sinä, mulla on vielä hommat kesken" <3. Toivottavasti lähtee kuitenkin mieluusti kotiin kun sen aika on :D Kohta typy on mun ikioma <3 

Tänään mennään Tiin kanssa mätsäriin, voi miksi mua jännittää? Ehkä tottunut aina menemään moisiin paikkoihin jonkun kanssa ja nyt joudutaan ihan kaksin lähtemään. Tuollaiset epäviralliset on kai hyviä treenipaikkoja virallisia varten. Mielenkiintoa ei ole kyllä muuten liikoja moisissa käydä. Nyt olen kesäkuulle ilmoittanut Tiin näyttelyyn ja toukokuulle olisi vielä suunnitteilla. Sertin metsästys alkakoon kesän myötä, se 1 kpl on tämän vuoden tavoite.

Vielä nelisen viikkoa että tulee Martta kotiin. On ollut kuulemma loisto-äiti eikä ole mihinkään apua tarvinnut. Mun loisto-typy <3. 

Jahka kennelliittoon tulee tieto mun kasvattajakurssin käymisestä niin lähtee kennelnimi-anomus matkaan, haaveet toteutuu. Ensi vuonna sitten pieniä gööttipötkylöitä tulee meille, josko saisin sen Martan tyttöpennun kotiin kasvamaan :).. Oli kyllä tosi paljon asiaa kasvattajakurssilla, olin odottanut paljon vähemmän. Voin lämpimästi suositella kaikille jo ihan asian vuoksi ilman mitään kasvatussuunnitelmia.