En nyt oikein tiedä. Helmi ei ole vieläkään oma itsensä. Olenko liian hätäinen tai onko jotain muutakin vikaa, en tiedä.

Leikkauksesta on nyt viikko ja 2 päivää ja Helmi ei halua lenkille. Maanantaina otin aamulenkille mukaan ja lyyhistyi kesken matkan, ehkä noin kilometrin jälkeen, ja kannoin tytön kotiin. Sen jälkeen en ole uskaltanut omia lähinurkkia pidemmälle. Kun käydään toi parisataa metriä niin Helmi menee suoraan kotona kyljelleen nukkumaan ja on aivan poikki. 

Järjellä kun ajattelee niin onhan tuo herranjestas jo vanha koira, eihän se voikaan parissa yössä toipua noinkin suuresta leikkauksesta. Mutta samalla hiipii takaraivoon ajatus että josko sittenkin, josko siellä onkin jotain muutakin vikaa joka jäi huomaamatta..Tänään pakotin itseni antamaan koiralle aikaa, siis omissa ajatuksissani. Jos vielä viikon päästä on niin poikki ettei jaksa kävellä mihinkään niin huolestun uudemman kerran. Viikko on vaan niin kovin pitkä aika mulle.. :) Ja viikko lisääkin on lyhyt aika, vähän yli 2 viikkoa leikkuusta. Voi kun osaisi vaan olla ja ottaa päivän kerrallaan. 

Helmi nuolee etutassuaan, sitä missä oli piikki kun nukutettiin ja karvat ajeltu. Vähän väliä jyrsii sitä. Olen tutkinut eikä siinä mitään näy eikä tunnu. Olinhan jo lähes varma että sinne on neula katkennut.. Alkaa jo itseäkin naurattamaan nää ajatukset kun niitä kirjaa tänne ylös :D

Leikkaushaava on tosi siisti, iho ei ole yhtään ärtynyt enkä ole joutunut sitä mitenkään hoitamaan. Helmillähän on puku lähes jatkuvasti päällä. Se on tainnut alkaa ärsyttämään koiraa. Kahtena aamuna ollut vedettynä kaula-aukko mahan ympärille. On tainnut siis vetää täällä hylkeenä lattiaa myöden öisin.

Ruoka maistuu erinomaisesti. Ei siis hampaanpoisto ainakaan aiheuta minkäänsortin ongelmaa. Niin on puhtoiset hampaat nyt Hempukalla.

Entäs Martta. Toi on varsinainen Martta-Mainio. Ihana marsupilami. Taas on mun yöunet heikentyneet. Olenhan Martan kouluttanut siihen että kun mun päällä tarpeeksi pomppii ja vinkuu niin tsadaa, mä nousen ylös, päästän sen pihalle ja annan vielä ruokaakin. Mä siis olen aamuisin heräämisherkkä enkä saa enää unta jos koira tarpeeksi mua herättelee. Syyllinen löytyy peilistä, taaskin. 

Martta haluaa Kaiken Huomion. Jos joku muu sitä luulee saavansa niin ehei, Martta tulee häntä huiskien tunkien väliin kertomaan että sekin on olemassa. Miten voi olla noin iloista koiraa kun tuo. Martta ei ikinä ole kelleen vihainen. Jos joku on sille, Martta antaa hetkeksi tilaa tullen taas hetken päästä katsomaan että vieläkö ihan tosissaankaan et musta tykkää. Minähän se sitten ärähdän kyllä jos joku mun pientä kiusaa, puolustus kunnossa ;)

Kävin apteekista hakemassa koirille eforion-öljyä, josko saisi molempien turkit kuntoon. Martalla kun pennut vei/vie karvan niin yritetään tuolla auttaa kasvamaan ja Helmillä on karvanlähtö päällänsä.