Mä olen nyt syöttänyt Helmille lääkkeitä joka päivä. Tyttö on pirteä jaa leikkisä. On vihdoin hyväksynyt Tiitin laumaan <3. Mä olen aina ollut sitä mieltä etten tule lääkkeillä pidentämään koirani elinikää. Nyt kuitenkin teen sitä? Kuka tekemisiään puolustelee paremmin kun itse... Mä olen sitä mieltä, nyt, että jos ylläpitolääkityksellä saan koiran elintasoa parannettua näin paljon kun Helmillä, se on sen arvoista. Koira on täysin oireeton ja pirteä nyt. Jos, ja kun, jonain päivänä on se tilanne että lääkkeet vaan lieventää kipuja, on mielestäni aika päästää koira kivuistaan.

Helmihän siis halvaantui eka kerran jo noin kahden vanhana. Takapää petti ja eläinlääkäri päivystyksessä oli sitä mieltä ettei muuta hoitokeinoa ole kun koiran lopettaminen. En suostunut vaan ajettiin aistiin Vantaan myyrmäkeen. Parkkipaikalla Helmi hyppäsi autosta pois ja käveli lääkärin luo.. Vikaa löydettiin välilevystä. Siitä meni varmaan 5 vuotta lähemmäs kun toisen kerran petti takapää. Helmi nousi jaloilleen taas parissa tunnissa. Viime keväänä horjui taas mutta ei kokonaan pettänyt. Vikaa ei olla löydetty, ei kyllä paljoa ole etsittykään, kun siitä välilevystä aikanaan ja polvista. Helmin takajalka tärisee ihan mielettömän paljon lenkkien aikana ja heti jälkeen. Kukaan ei ole osannut siihen mitään sanoa että mistä johtuu. Polvet tutkittiin käsin viime vuonna täysin terveiksi. Ja kaikki muut eläinlääkärit kun tutkija on sitä mieltä että vikaa on, nivelrikkoa ja paljon löysyyttä. Katsotaan jos tänä vuonna kävisin uusiksi tutkimassa. Tyhmää että tiedoissa on merkintä 0, vaikka tiedän ettei niin ole. Silmissä on vanhuuden kaihia mutta nekin laitettiin terveinä kennelliittoon? Menee usko terveystuloksiin, tai sitten vanhuuskaihia ei kuulukaan merkitä. En tiedä.

Helmi on mun ykkös-göötti, onhan ekana laumaan tullut ja sydämet perheeltä vienyt. Luonne on ihana, täyskymppi :) . Toivottavasti saadaan olla yhdessä vielä vuosia. Helmihän täytti siis 1.1.2014 11v.

On siinä ärsyttäviäkin puolia, tietty. Helmi kuolaa hirveästi ruokaa odottaessaan, lattioilla isot kuolalammikot jos lautanen ei putoa nopeasti. Se astuu oman lauman koiria. Olisi useamman kerran päivässä Martan selässä jos en kieltäisi. Marttakin onneksi jo kieltäytyy toisena osapuolena olosta. Helmi komentaa haukkumalla. Ei niinkään mua kun kaikkia muita. Se innostuu repimään ulkona hihnaa ja ärisee oikein innoissaan. Joo, oma vika ;). Se pelkää isoja koiria. Alkaa läähättämään niitä ohitettaessa. Nyt onneksi helpottanut paljon. Ei onneksi ole Marttaan tapaa opettanut. Se on selkeää sijaiskäytöstä kun stressi nousee kohtaamistilanteessa. Helmi harrastaa myös itsetyydytystä. Yök. Kieltoa tulee heti kun siihen hommaan ryhtyy.

Helmi osaa tosi paljon temppuja. Nora on opettanut. Olihan tuo Noran ensimmäinen Koira. Se joka sai Noran innostumaan harrastamisesta. Agilityssä ja tokossa kävivät. Ja näyttelyissä. Ja kavereilla, lenkillä, joka paikassa. Mummolla ja ukkillakin on odotettu vieras. Ukin kouluttanut myös toimimaan haukusta. Silloin mennään vauhdilla keittiöstä hakemaan herkkuja. Helmi myös aivastaa käskystä. Ja ilman käskyä. Kerjätessä. Marttakin on oppinut sitä jo jonkin verran :) .Ostin Helmille uuden puvun, ei tarvii vanhan palella ulkona. Sellaisen hurtan tyköistuvan hiihtoasun.. :D keltavihreän. Ei se näkö vaan se hyöty. Nyt mennäänkin saunaan Helmin kanssa taas, lämmittelemään. Ei näitä pakkasia siedä kumpikaan :)

 

Helmi ja uusi puku

Uusi valokuvakehys, valokuvauspäivän satoa <3

Tiiti kissojen sängyllä