Helmi palkittiin viime viikonloppuna, oli näyttely-veteraanikisan vanhin ja sai vuodeksi iiiison kiertopalkinnon ja myös pienemmän toisenkin pokaalin, kyl mä vaan olen ylpeä tuosta ihanasta vanhuksesta <3. Mistä ihmeestä mä ikinä löydän samanluonteista ja näköistä koiraa kun tuosta joskus aika jättää? Välillä ihan kauhistuttaa se tieto etten mistään. 

Helmi on nyt vajaan viikon saanut viettää laatu-aikaa ainoana koirana ja voi kun onkin nauttinut. Kukaan ei vie Helmiltä huomiota vaan saa just niin paljon rapsutuksia kun haluaa ja saa näyttää kaikki nuorena oppimansa temput. Oltiin mökillä viikonloppuna ja poika ylpeänä näytti mitä kaikkea tuo osaa ja Helmi niin innoissaan kuoli, kieri ja aivasteli, ihana :). Aivastelusta tulikin mieleeni että ostin milbemax-kuurin koirille kun Helmi kerran ryysti ilmaa, jep, oon hätähousu;). Ei sitten oireet pahentuneet lääkityksen aikana kertaakaan eikä ole siis toista kertaa edes moista tehnyt joten tuskin oli nenäpunkkia. Mutta tulipa hoidettua kevään madotus samalla.

Helmi ja valtava pokaali :)

Martta on vielä mammalomalla muutaman viikon. Sanoin kasvattajalle että pitää tyttöä siellä just niin kauan kun tahtoo ja katsoo pentujen emää tarvitsevan, meillä on loppuelämä aikaa yhdessä. Kävin pentusia katsomassa kun olivat 3,5 viikkoisia. Ihania komeita pieniä! Toivottavasti niistä kuuluu vielä myöhemmin, jos emäänsä, ja isäänsä, tulevat niin luonteiden pitäisi olla tosi hyvät. Mä olen alkanut pyörittelemään göötti-uroksia mielessäni, tutkinut jalostusnettiä ja tutkinut kasvattajien sivuja. Mistäs mä löytäisin Martalle upean miehen?! Haluan että luonteesta löytyy faktaa siitä että on toimiva ja hyväluonteinen eli olisi mh-kuvattu tai luonnetestattu. Tai tuttu että olen itse luonteensa nähnyt. Terveyden pitää olla hyvä ja lonkka-indeksin mahdollisimman korkea. Silmät tietty terveet mieluusti suurella osalla sukuakin. Ulkonkö sellainen että göötiksi hyvin tunnistaa ja keskikokoinen. Hännällä ei ole väliä, kaikki häy, Martta kun pitkähäntäinen niin saa yhdistää kaikilla hännillä. Ensi talvena olen meinannut tytön astuttaa niin että pennut toivon mukaan syntyisivät alkukeväästä. Töissäkin jo ilmoitin että pidän kesälomia silloin 2 viikkoa. Että kyllä, kovin olen miettinyt :D Ja sieltä sitten toiveissa narttu joka jäisi kotiin :). Toivottavasti ei kovin isoa pentuetta tekisi, mä olen pulassa jos en löydä hyviä koteja ja jätänkin kaikki kotiin ;)

Tiiti lähti taas Noraa ja Danskua ilostuttamaan :) Mulla on reissuja tiedossa ja Tiin kanssa kyläily on niin hankalaa että tää oli koiran kannalta paras ratkaisu. Käytiin parkettikodissa kylässä pari  viikkoa sitten eikä ollut taas helppoa. Jotenkuten liikkuu jo siellä kun melko tuttu paikka mutta keittiön laminaatti sai pakokauhun aikaiseksi. Olin sitten julma tai en niin kun koirille laitoin ruokaa, pelkkää lihaa joka suurta herkkua, niin nostin Tiin keittiöön kupin eteen kun ei voinut itse sinne kävellä. Niin lukkoon meni ettei tutisevin jaloin kyennyt edes syömään :( On se mulle rankkaa katsoa niin kuinka rankkaa se onkaan koiralle. Tii ei anna kiinni jos ollaan menossa paikkaan joka sitä jännittää ja kun mökillä olin viime viikonlopun niin olisi ollut kovin vaikeaa koiran siellä olla. 

Agilitykurssi loppui myös Tiin reissuunlähdön myötä. Oli vetäjä mun kanssa samaa mieltä että ei ole Tiin laji pelon takia. Edelliskerralla sain Tiin nauttimaan pöydälläolosta, seuraavalla kerralla pöytä oli vaihtanut paikkaa ja olikin äärimmäisen pelottava. Jos  este on seinän lähellä, sille ei voi mennä, kuten ei myöskään aidan lähellä tai betonilattian lähellä. Ja agilityssä kuitenkin esteet on aina eri paikoissa. Viimeksi oli putki ihan Tiin juttu, pitkänkin putken läpi juoksi tosi lujaa. Edelliskerrallahan en koiraa kunnolla putkeen saanut.

Tuntuu että pelot eivät ole Tiillä yhtään hälvenneet vaan niitä on tullut jopa lisää, aiemmin ei seinustat olleet muistaakseni yhtään pahoja. Noh, päivä kerrallaan. Onneksi suurimman osan ajasta Tii on ihana, reipas ja iloinen ja erittäin rakastettava <3

Tässä vielä kuvat mun tapaamisesta Martan ja pentujen kanssa :)

Marttahan ei tehnyt elettäkään että olisi mukaani lähtenyt kun kävin, meni pentuhuoneen ovelle ja katsoi vaan että "menehän sinä, mulla on vielä hommat kesken" <3. Toivottavasti lähtee kuitenkin mieluusti kotiin kun sen aika on :D Kohta typy on mun ikioma <3