Martan pennut on syntyneet, tuli 3 hienoa pitkähäntäistä urosta <3. Toki aluksi harmitti kun en sitä ihanaista narttua sitten saanut mutta tärkeintä on että emä sekä pennut voivat hyvin. Mulla on siis muutaman viikon päästä oma koira, sijoitussoppari hoidettu taas kunnialla loppuun :). Nyt voi alkaa suunnittelemaan Martalle sitä mun ensimmäistä omaa pentuetta ja alustavasti olen ensi vuotta miettinyt. Tulevana viikonloppuna on kasvattajakurssi, ensimmäinen askel kohti pentuja :). Tai toinen, ekahan on hyvä narttu.

Olen ruotsalaisia kennelsivuja käynyt läpi, jos sieltä toisi nartun suomeen. Olisi toinenkin jalostusnarttu sitten tulevaa ajatellen jos asiat menee niinkuin on suunnitellut. Aina kun ei mene. tällä hetkellä kun tuntuu vahvasti siltä että Tiitistä ei emää mun pennuille tule vaan jätän sen vaan ystäväksi, perheenjäseneksi. Eilen piti olla Tiin terveystarkki joka peruuntui, kasvattaja ei halua vielä kuvata koiraa kun pennuista on epävarmuutta. Toki se harmittaa mutta näillä mennään, jos soppari tullaan tulevaisuudessa purkamaan niin käyn sitten koiran itse kuvaamassa.

Olen yrittänyt syyllistää itseäni tuon alusta-arkuuden vuoksi. Mutten kyllä kykene. Koira on saanut melkoisen paljon kokemuksia noinkin nuoreksi. Ollaan käyty agilityn peruskurssi, nyt ollaan rallytokossa. On ollut kannuksessa Noran matkassa, matkustellut junalla, kierrellyt kaupungissa, ollaan menty förillä ja hengattu asemilla. Kyläillytkin olen eri paikoissa ja muutama näyttelykin takana. Voisin melkein väittää että tuohon ikään mennessä saanut enempi kokemuksia kun yksikään mun koira aiemmin muttei liikaa kuitenkaan.  Viikonloppuna oli tutussa paikassa päivän hoidossa, siellä se raasu vaan makasi nojatuolin takana ja vaikka ihmisetkin tuttuja niin ei suostunut ottamaan kontaktia kun omiin lapsiin.  Olin tekemässä itselleni tästä suurta ongelmaa, enkö voisi matkustella koirien kanssa seuraavaan 15- vuoteen jos en halua ylimääräistä stressiä typylle. Tulin sitten juteltuani asiasta siihen lopputulokseen että ei mun tarvitse stressata, otan Tiitiä mukaan vaan jatkossakin ja jos hää haluaa kyhnätä tuolin/pöydän alla niin kyhnätköön.

Eilen käytiin hevosia moikkaamassa ja kovin oli Tiiti utelias, Helmiä ei sen kummemmin kiinnostanut. Kumpikaan ei hepoja pelännyt :). Helmi vietteli nuoren miehen, Satun Ruutin. Antoi ymmärtää mutta kun Ruuti lämpeni niin ei ymmärtänyt antaa.. ;). Ihana nähdä kun vanha välillä oikein silmissä nuortuu ja innostuu jostain!

Me ollaan Tiitin kanssa näyttelytauolla toukokuuhun asti ja sitten on pari kolme näyttelyä johon meinasin sen ilmoittaa. Marttakin pääsee taas syksyllä näytille jahka saadaan se esiintymiskuntoon pentusten jälkeen.